En tajua, että joulu - ja joululoma - tulee. Olen ostanut lahjat osin jo lokakuussa ja minulla on velvollisuuksia viettää joulua muualla kuin kotonani, joten periaatteessa ei tarvitse stressata. Tänä vuonna kuitenkin toisen jakson kurssiarvostelut yms. kasaantuu viimeiseen viikkoon, joten töitä riittää. Lisäksi on kaikenlaista työpaikan yhteistä mukavaa toimintaa, joka ei tunnu yhtään mukavalta.
Olen yrittänyt tehdä hommia vähitellen, mutta asiat etenevät liian vähitellen. Yritän ajatella, ettei kai kenenkään ole pakko tehdä töitä enää myöhään illalla tai viikonloppuina, mutta käytännössä kuitenkin on. Korjasin perjantaina aineita kuusi tuntia työpäivän päälle, enkä saanut kuin yhden ryhmän tekstit arvioitua ja kommentoitua. Pidin vapaan viikonlopun, koska siitä oli sovittu miehen kanssa etukäteen. Nyt en tiedä, miten ehdin. Liukuhihnani on liian hidas.
Tein joskus opiskeluaikoina päätöksen, etten valvo opiskelun vuoksi. Yleinen valvomiskielto on ollut voimassa töiden kohdalla varmaankin kymmenen vuotta, mutta en ole ollenkaan varma, voinko pitää siitä kiinni tällä viikolla. Äh, tiedän, että tämä on ruikutusta.
Työmäärästä huolimatta on parempi olo kuin muutama viikko sitten. Tunnen hieman syyllisyyttä siitä, etten ole tehnyt töitä viikonloppuna, mutta oikeesti - eikö ihmiset saa pitää vapaapäiviä? Kunnollinen minäni on hunningolla. Mitähän tästä tulee.
Terapian ja sen sellaisen myötä olen kyllä alkanut ajatella, ettei maailma kaadu mihinkään minun epäonnistumiseeni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti