Olen vaihtanut puhelinnumeroa. Elämäni menee sekaisin, kun entiseltä tulee vittuiluviestejä. Aloin pelätä, että aina, kun puhelin piippaa, seuraa jotain ikävää. Kun jotain tuli, menetin toimintakykyni.
Vittuilu tuntuu hyvältä vaiheelta. Olen miettinyt, että kannattaisi varmaankin lukea sitä jotain terapeutin suosittelemaa erokirjaa, jotta ymmärtäisin paremmin eron vaiheita. En tullut kirjaa hankkineeksi aikoinaan, koska terppakin ajatteli, että olin oman prosessini kanssa jo hyvin pitkällä ja myös terveellä pohjalla. Vasta näin jälkikäteen on tuntunut tarpeelliselta ymmärtää, mitä entisen päässä mahtaa liikkua.
Ymmärrän, että jättäjällä on helpompaa - jo senkin takia, että jättäjällä on toimintakykyä. Tuntuu kuitenkin pahalta, kun monivuotinen historia käännetään päälaelleen. En tunnista sitä ihmistä, jota entinen mieheni puhuttelee viesteissään. Vaikka varmaankin miehen kokemus oli samanlainen, kun minä lähdin: monivuotinen historia kääntyi päälaelleen.
Tunnen nyt syyllisyyttä puhelinnumeron vaihtamisesta. Olen katkaissut mieheltä vittuiluyhteyden, ja nyt hän joutuu vittuilemaankin yksin. Mutta en kadu, kestän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti